Avainsanat
Menorcan saarta ei pääse kiertämään autolla. Saaren läpi länsi-itä -suunnassa menee yksi isompi tie ja siltä poikkeaa pienempiä teitä, joilta taas pienempiä ja niin edelleen. Päästäkseen yhdeltä yli sadasta rannasta viereiselle, voi autolla joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä. Mikäli rantaan edes pääsee autolla.
Mutta niinhän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Saarta ympäröi muinainen 186 km pitkä Cami de Cavalls, hevospolku. Hyvin merkittyjä reittejä voi tietysti kävellä tai pyöräilläkin, mutta onhan se hevosella hienompaa.
”CamiCavalls OpenStreetMap” by © OpenStreetMap contributors, CC BY-SA – OpenStreetMap. Licensed under CC BY-SA 2.5 via Commons.
Reitit on merkitty numeroiduilla paaluilla, joista voi tarkistaa, että on pysynyt reitillä.
Heppateilläkään ei sovi kaikkialla kulkea hepalla.
Pieniä poukamia on pitkin poikin reittien varrella. Näille ei pääse autolla.
Hevosretkiä järjestetään parin tunnin pyrähdyksistä aina koko saaren kiertäviin, pitkiin vaelluksiin. Finnmatkojen kautta järjestetään retkiä Son Angelin hevostilalle ja sieltä tehdään vasta-alkajillekin sopivia, helppoja, muutaman tunnin ratsastusvaelluksia. Tietysti vaelluksen voi varata myös suoraan tilalta.
Aika kauan joudutaan seisoskelemaan, ennen kuin hevoset jaetaan. Sitten matkaan.
Näin sitä mennään. Mukana on aloittelijoita ja ensikertalaisia. Hevoset ovat kesyjä ja tottuneet kulkemaan peräkkäin. Alussa ne vähän hakevat paikkaansa, koska niillä on tarkka hierarkia.
Upeat rannikkomaisemat siintävät edessä.
Edempänä polku kapenee pieneksi. Vasemmalla on jyrkkä pudotus. Juuri ennen tiukkaa, porrasmaista nousua, hevoseni säikähtää jotain jaloissaan ja on kaatua. Olen porukan viimeisenä eikä apua näy. Onneksi olen ratsastanut nuorena, enkä säikähdä liiaksi. Onpahan jotain jännää, mitä muistella.
Parin tunnin vaelluksen jälkeen on aika pysähtyä syrjäiseen rantaan nauttimaan pikkusuolaista ja juotavaa. Son Angelin porukka tuo paikalle katoksen ja tuolit.
Rannalla pitäisi päästä pulahtamaan, mutta koska viikon on tuullut pohjoisesta, rantavesi on täynnä meduusoja.
Rannat, vaikka olisivat vaikeasti tavoitettavissakin, on usein varustettu infotauluilla.
Palatessa maisema muuttuu metsäiseksi. En ollut aiemmin huomannut koko Menorcalla metsää.
Hieno ja raskas kokemus tottavie. Paljon ratsastaneelle tämä pieni pyrähdys ei ehkä tunnu kummoiseltakaan, mutta itse viimeksi 20 vuotta sitten ratsastaneena ja seuralainen kokonaan aiemmin ratsastamattomana retki oli juuri sopivan mittainen.
Pientä jännitystä toi retken jälkeen reiteen uppoutunut punkki, mutta lääkärikäynti auttoi kun sain kuulla, että etelän punkit ovat vaarattomia. Tulipa koettua sekin. Ja ilman borrelioosiriskiä, mikä parasta!
Kulttulinarismia 
Ooh, tätä täytyy päästä kokeilemaan! Minäkään en ole nuoruusvuosien jälkeen juurikaan ratsastanut, mutta haluaisin kyllä. Upeita maisemia!
Moi!
Kiitos kommentista! JOstain takaraivosta tai selkäytimestä se ratsastus sitten kuitenkin tulee. Kai se on kuin pyörällä ajo. Ja vieä kun tollaisessa helpossa muodostelmassa sai mennä. Ehkä vähän innostutti. Ei muuta ku Menorcalle!