Voi tätä murheen päivää. Joudun sanomaan ystävälle hyvästit. Tai jos sanoisikin vain näkemiin.

Pari vuotta sitten näin netissä Like Kustannuksen kilpailumainoksen jostain Siilo-kirjasta. Kilpailussa piti pohtia vastausta aluksi helpolta tuntuneeseen kysymykseen (en nyt ihan muista, miten se meni, mutta jotenkin niin että) jos oma henki pitäisi laittaa vaaraan, niin nousisiko auktoriteetteja vastaan, jotta muut saisivat vapauden ja oikeutta osakseen. Ensimmäinen ajatushan on, että tietysti olisi jalo ja urhea ja sellaisen vastauksen lähetin. Rupesin sitten tarkemmin pohtimaan asiaa ja eihän se niin yksiselitteistä ehkä olisikaan.

Olipa loistava markkinointikikka se. Tuli pakkomielle voittaa se kirja, mutten enää löytänyt koko kilpailua. Sitten vain toivoin ja toivoin ja en voittanut. Onneksi oli merkkipäivä tulossa ja toivoin, mutten saanut. Ja Joulu. Ja sain. Ja luin. Ja luin. Siinä ei kauaa nokka tuhissut.

Siilo-kirjan tarina on se, että ihmiset asuvat valtavassa siilossa maan alla. Heitä voi olla vain tietty määrä, syntyvyyttä ja vähän kuolevaisuuttakin säädellään. Toiset tyytyvät osaansa, kaikki eivät. Teksti ja kuvaukset ovat valtavan hyvät, eikä käänteitä puutu. Ensimmäinen jo vetää jalat alta. Siiloa ja sen asukkaita kuvataan niin hyvin, että voin edelleen, parin vuoden jälkeen palata mielessäni takaisin siiloon. Pystyn näkemään sen melko tarkasti. Kirja oli loistava.

Ja mitä sitten tapahtui? Seuraavana syksynä ilmestyi seuraava osa enkä minä ollut tiennyt sellaista koskaan tulevankaan. Se oli saatava heti. Kävin päivittäin tiedustelemassa Suomalaisessa kirjakaupassa, oliko tilaukseni saapunut.

Siirros, kuten jatko-osat yleensäkään, ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin ykkönen. Odotukset olivat (liian) korkealla. Tarina meni monimutkaiseksi ja väkeä oli niin, ettei perässä tahtonut pysyä. Luin kuitenkin ja olisi kannattanut lukea ehkä toistamiseenkin.

Minulle selvisi, että kyseessä on trilogia, joten jäin odottelemaan viimeistä osaa tämän 2015-vuoden joulumarkkinoille. Ja sitten eräänä alkusyksyn päivänä yllätyin surffaillessani Like Kustannuksen nettisivuilla. Siellä oli kansi tuttuun henkeen ja siinä luki Kohtalo. Kaksi pakollista kirjaa oli tälle vuodelle ja ne olivat Sofi Oksasen Norma ja Hugh Howeyn viimeinen. Kieltämättä Norma joutui kärsimään siitä, että Kohtalo oli tulossa seuraavana lukuun. Perheelle ilmoitin, että kun Kohtalo alkaa, minua ei kannata laskea mukaan perheen arkeen. Jokusen illan ja aamun pikkutunnit vietin Kohtalon parissa ja nyt on mennyttä se. Se vähän ehkä surettaa.

Kohtalo sitoo yhteen kaksi aiempaa teosta ja selkeyttää kovasti vähän vaikeaselkoisempaa kakkososaa. Jälleen sekä ihmisten että paikkojen kuvaukset osuvat nappiin. Howey saa lukijan todellakin siirtymään dystopiseen maisemaansa.

Olen pariin otteeseen valittanut käännöskirjallisuuden kurjuudesta verrattuna suomalaiseen kirjallisuuteen. Nyt en valita, käännös on tehty mainiosti. Tai enhän ole lukenut alkuperäistä, etten voi tietää, mutta tekstiä on nautinnollista lukea ja se riittää minulle.

Liekö tapana muissa kirjoissa, mutta hauska yksityiskohta Kohtalossa oli se, että tarinan päätyttyä viimeisille sivuille oli kirjattu ”kysymyksiä lukupiirissä pohdittavaksi”. Ai kuinka hienoa. Vain lukupiiri puuttuu.

On vähän vaikea kertoa Kohtalosta kertomatta aiemmista osista joten nähtävästi arvosteluni on tässä. Olet sitten lukenut dystopiakirjallisuutta tai et, suosittelen Siiloa lämpimästi. Se toimii yksittäisenäkin kirjana, mutta tietysti kaksi jatko-osaa sen täydentävät. Dystopia on luonnollisesti vähän jännittävää ja aika harvakseltaan tulee luettua kirjoja ruusuisesta tulevaisuudesta, enemmän on tiedossa synkkää ja ikävää. Siilo-satjan kirjat ovat toki synkkiä ja ikäviäkin, mutta kiinnostavia. Jotenkin pääosin aivan mahdollisia. Jännitystä niissä on, mutta koska huonouninen minäkin voi niitä nukkumaan mennessä lukea, ne eivät voi olla liian jännittäviä.

Paljon tulee pistettyä nykyään kirjoja luvun jälkeen eteenpäin. Ei näitä. Nämä ansaitsevat paikkansa kirjahyllyssä.

Kirjailija: Hugh Howey
Kirja: Kohtalo
Alkuperäinen teos: Dust
Kustantaja: Like Kustannut Oy
ISBN: 978-952-01-1080-2
Sivuja: 392
Kestäisikö toisen lukemisen: Kyllä tässä on kirja ja kirjasarja, johon taatusti tulee palattua toistekin.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Ehkä ja sitten en. Haluan pitää Siilosta oman tulkintani. Toki, jos elokuva tulisi, katsoisin sen tottakai.
Montako tähteä: ***** (antaisin enemmänkin)

Muualla:
Kirjakissan blogi on kirjasta varsin toista mieltä kanssani.