Tyhjän paperin syndrooma iskee tämän arvostelun kanssa. Tai ehkä tyhjän pään.

Usein tuntuu, että kun odotukset ovat korkealla, niin elämys jää laimeaksi. Miksi odotukset Normasta olivat korkealla? No onhan sitä hypetetty paljohkosti ja kirjakauppojen seinät on vuorattu Normilla. Sofi Oksanen kurkkaa joka nurkan takaa, on kiertueella ja näkee lehdissä.

Olen lukenut Puhdistuksen ja Baby Janen, juuri en tuossa järjestyksessä. Hyllyssä on Stalinin lehmät, Kun kyyhkyset katosiva ja Kaiken takana oli pelko. Molemmat aiemmin lukemani kirjat ovat olleet vaikuttavia ja vakavia, ahdistavia ja synkkiä. Se onkin ollut syynä siihen, että muut ovat hyllyssä vielä odottelemassa.

Mutta Norma. Sanoivat, että se on erilainen, fiktiivinen ja mustalla huumorilla höystetty. No jaa, se meni nyt se musta huumori minulta ohi tai sitten se vain oli niin mustaa, että imaisi itse huumorin. Mitään muuta en kirjasta ennen tiennytkään. Olen pyrkinyt jättämään arvostelut ja referaatit lukematta ennen kirjaa, etten odottaisi jotain tiettyä, jota ei sitten tulekaan. Tällä kerralla hyvä taustatieto olisi ollut esimerkiksi se, että Oksasen suosikkisatu on ollut Tähkäpää. Kuulin sen myöhemmin Suomalaisen kirjakaupan myyjättäreltä.

Kirja kertoo helsinkiläisestä Normasta, jonka äiti hyppää tuntemattomasta syystä kuolemaan. Se on alkuasetelma, samoin kuin se, että Norma, aikuinen, vähän ongelmaisenoloinen ihminen jää yksin selvittämään tapausta ja sotkeutuu itsekin aikamoisiin harmeihin. Norma muistuttaa Tähkäpäätä siten, että hänen hiuksensa kasvavat luonnottoman nopeasti. Tarina yhdistää kätevästi hiuskaupan ja ihmiskaupan ja vaikka minkä. Sen enempää en kerro, etten paljasta liikaa ja toisaalta, en oikein tiedä, mitä paljastaisinkaan.

Varmasti Norma on monitulkintainen ja vertauskuvallinen ja vaikka mitä, mutta minä en tavoittanut. Sen sanon, että koska sillä Normalla on se valtava tukka, en voi olla näkemättä häntä koko ajan Oksasena itsenään. Ja se kyllä häiritsee pahan kerran. Mitä muihin henkilöhahmoihin tulee, niin en oikein tavoita heitä. En ymmärrä heidän suhteita toisiinsa nähden ennen kuin vasta lopummassa. Enkä väitä, etteikö syy voisi olla lukijassa, kyllä voi.

Harmikseni olin aika pettynyt kirjaan. Jos kirjailija olisi ollut joku muu ja jos kirja ei olisi ollut ennakkosuosikkien listalla, olisin ehkä vielä kriittisempi. Kirja on päällisin puolin tosi kaunis, mutta mainoslause ”Tervetuloa Norma Rossin ihmeelliseen maailmaan” -antaa ymmärtää enemmän kuin antaa. Jätän tämän tähän ja siirryn Hugh Howeyn Kohtalon ihmeelliseen maailmaan.

Kirjailija: Sofi Oksanen
Kirja: Norma
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Like Kustannut Oy
ISBN: 978-952-01-1294-3
Sivuja: 304
Kestäisikö toisen lukemisen: Ehkä tarina avautuisi paremmin toisella lukemalla. Taidan lukea kuitenkin ensin jotain ihan muuta. Ja sitten. Ja sen jälkeen. Mutta periaatteessa joo.
Montako tähteä: **+ (Yksi tähti hyvästä kielestä, toinen markkinoinnista, plussa Sofi Oksasesta)