Sietämätöntä on se kirjan kaipuu, mikä ihmisellä on. On se hyvä, että nykyään tulee oikein luettuakin, eikä vain keräiltyä hyllyyn. Eipä hyllyssä sen puoleen enää tilaakaan ole vaan lattiallekin alkaa kertyä pinoja sinne tänne. Enemmän niitä tulee kuitenkin hankittua kuin luettua.
Tällä hetkellä on menossa Sofi Oksasen uutuuskirja Norma. Olen jo puolessa välissä ja vielä odotan, missä kohtaa innostun. Tähän mennessä olen hiukan hämmentyneen pettynyt. Liekö syy ”vuoden odotetuin kirja”-hypetyksessä? Haluaisin myös kiiruhtaa kirjan loppuun, koska sitten minua odottaa Hugh Howeyn Siilo-trilogian päättävä Kohtalo.
Vuoden odotetuimmat kirjat: Kohtalo ja Norma, siinä järjestykessä.
Ja niin, ne Hullut Päivät oli ja meni. Vähän sitä Akateemisen hohtoa nyt syö siirtyminen Bonnierille, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muuta sieltä hullutteluista ei löytynyt kuin kirjoja ja ruokaa. Ruoat on syöty ja kirjat lukematta, mutta onhan ohjelmaa.
Yllätyskirja: Theodore Grayn Kiehtovat alkuaineet. Kirjassa kerrotaan alkuaineista kansantajuisesti. Josko nyt jäisi enemmän mieleen kuin pakollisilla kemian tunneilla.
Sarah Waters, vanha tuttu, päätyy kovissa kansissa hyllyyn säilytettäväksi muiden Watersien viereen. Tässä kirjassa käsitellään Parempaa väkeä ja jälleen kirjan kätköistä paljastuu salattu suhde.
Luulin, että Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogiasta oli vasta kaksi osaa pokkarina, mutta väärässä olin. Mukaan tarttuivat kaksi viimeistä, ensimmäinen on jo luettu.
Ja sokerina pohjalla varsinainen Kettu, nimittäin Katja Kettu. Olisiko niin, että pitäisi Kätilö lukea ensin, en tiedä, Hitsaajalla nyt kuitenkin aloitetaan.
Kulttulinarismia 