Mielikuva nukketeatterista on jostain lapsuudesta. Ja toinen opiskeluajaltani Prahasta, Tsekistä. Ensimmäinen mielikuva on joku hauska sukka pienellä näyttämöllä puhumassa hassusti ja tönimässä toista hauskaa sukkaa. Toinen mielikuva Prahan turistirysänukketeatterista, jossa oli isommat, juurikin tsekkiläisennäköiset nuket ja englanniksi vedettiin. Ajattelin, että nyt nähdään oikein kunnon nukketeatteria. Ei ollut kovinkaan hyvä.

Teatteri Mukamaksessa olen käynyt muutaman kerran alamittaiseni kanssa. Jouluisin esitettävä Jouluyö, juhlayö etenee kristillisessä pikkuaasiteemassa ja on hurjan harras ja herttainen. Siitä tulee jouluinen mieli. Toinen katsomamme oli joku muu. Molempia yhdisti se, etteivät ne olleet perinteistä nukketeatteria vaan niissä oli paljon muitakin elementtejä. Näyttelijät näyttelivät muutenkin eivätkä ainoastaan liikutelleet nukkeja.

Sama juttu juuri hiljattain näkemässäni Kotiläksyssä. Sali pimennettiin ja eteemme avautui avara näyttämö, jossa oli vain kirjoituspöytä ja taustalla kankaana kirjahyllyjä. Tarina meni niin, että nuori neiti Johanna oli saanut kesän ajalle kotiläksyksi ainekirjoituksen. Sen tuli käsitellä jotain merkkihenkilöä. Ylläripylläri oli jäänyt läksy vähän viime tippaan ja maalla kun oltiin, eikä tietenkään netit sun muut siellä toimineet, piti mennä kirjastoon. Suomessa vähän toisaalta kaukaa haettua, koska nettihän leijailee ja säteilee kaikkialla ja mobiililla maaseudullakin nettiin pääsee. Ja jos ei muuten, niin ainakin viimeistään kirjastossa… Aika vähässä ovat täysin netittömät paikat.

No mutta, alkuperäisteksti on tsekkiläinen, en tiedä miltä vuodelta, joten en voi tietää myöskään Tsekin netin kattavuudesta. Sitäpaitsi tämä on turhaa hiusten halkomista, koska tarina oli kiva ja aihe sekä tarkoitusperä hyvä. Ja kirjat, ne ovat olemassa ja niitä on ihana lukea. Niitä olisi lapsukaistenkin syytä oppia lukemaan. On aivan eri asia pitää kädessään oikeaa kirjaa kuin lukea tarinaa kylmästä (kuumasta) koneesta.

Johanna alkaa lukea kirjaa ja alun hämmennyksen jälkeen innostuu toden teolla. Ja kuinka ollakaan, hahmot tulevat todellisiksi. Ensimmäisenä itsestään saapuu kertomaan Hans Christian Andersen. Häntä esittää ihminen, joka kertoo sitten myös nukein H. C. Andersenin elämästä. Näytelmässä tavataan myös muutama muu merkkihenkilö, kaikkien esittämisessä käytetään eri tekniikoita. Se onkin näytelmän hienoin juttu.

Kaiken kaikkiaan esitys oli oikein viihdyttävä. Alamittaiseni tykkäsi kovasti. Minä myös. Esityksen jälkeen kysyin, mitä hän oppi. Olisin kuvitellut, että jotain faktoja niistä merkkihenkilöistä. Vastaus oli kuitenkin:”Että kotiläksyt täytyy tehdä ajoissa!” Hah, sehän se tärkein oppi olikin ja se kai se oli esityksen nimikin.

Joskus tuollaiset nukketeatteriesitykset tuntuvat vähän lapsellisilta ja siksi vaivaannuttavilta. Minusta tämä oli varsin mukavaa katsottavaa. Se kesti vajaan tunnin, eikä kukaan katsojista tuntunut kyllästyvän. Haluaisin esittää toiveen Mukamakselle: Haluaisin nähdä aikuisille suunnattua nukketeatteria. Onko sellaista? Vai ovatko aikuiset nukketeatterille vähän vaikea kohderyhmä? Haluaisin silti.

Niille, jotka eivät Teatteri Mukamasta tiedä, kerron, että se on varsin viehättävä pieni teatteri Pispalan ja Epilän välimaastossa legendaarisen Ravintola Pizzpalan viereisellä tontilla olevassa puutalossa. Mukamaksessa näytetään aina jonkin aikaa jotain esitystä ja esityksiä voidaan viedä myös muualle. Mukamaksessa järjestetään myös lasten synttäreitä ja teatterileirejä. Molemmat kuulostavat mukavilta pienelle kulttuuri-ihmiselle.

Nukketeatteri, jossa näkee muutakin kuin nukkeja, on varmasti lapselle helppo tapa tutustua teatteriin. Kun suuremmissa teattereissa käy näytelmiä katsomassa, on näytelmässä kuin näytelmässä katsojien keski-ikä aika korkea. Olisi tärkeä saada teattereihin nuorempia katsojia. Onhan teatteri kuitenkin aika paljon eri kuin elokuva. Joka ilta oikeat ihmiset esittävät meille katsojille kovalla työllä harjoittelemansa tarinan. Vaikkei tarinakaan aina olisi ihmeellinen, teatteri itsessään on.

Viekää lapsenne teatteriin! Tilaa kyllä on.

Kenen: Jana Bačová-Kroftová (Tšekki)
Mikä: Kotiläksy
Missä: Teatteri Mukamas, Pispalan valtatie 30, Tampere
Keitä siinä oli: Ringa Aflatuni, Harri Helin, Annukka Waara
Kuka ohjasi: Jana Bačová-Kroftová
Tykkäsinkö: Oikein yllätyin siitä, kuinka paljon.
Menisinkö uudestaan: Voisin mennäkin.