Anna Perho ilahduttaa minua aamuisin Radio Aallon Dynastiassa. Siinäpä on nainen, jolla on sana hallussa. Allekirjoitan monet hänen julistamansa asiat, vaikka joskus tekisi mieli soittaa ja sanoa, että ei se Anna noin ole. Pääasiassa tunnen kuitenkin yhteenkuuluvaisuutta ja toisaalta pientä alemmuutta niin verrattoman ihmisen rinnalla. Hän radiossa, mää ratissa.

Anna Perho on ihana. Minä vilpittömästi rakastan Anna Perhoa ja haluaisin olla hänen ystävänsä. Istuisimme kahviloissa ja minä kuuntelisin kun Anna Perho puhuu viisaita ja nasevia lauseita ja vastaisin että mmmm, kyllä, aivan, näin on, olet oikeassa Anna Perho, totta… MUTTA.

Sitten sanoisin vasta-argumentin ja ystäväni Anna Perho pieksäisi minut verbaalisesti, jonka jälkeen toteaisin olevani väärässä ja siemaisisin nöyränä cappucinoani.

Ei vaan, enpä tiedä millainen on kotoinen Anna Perho -ystävä. Hänhän voi olla aivan muuta kuin radiossa aamuisin esiintyvä itsevarma ja kutakuinkin kaikessa oikeassa oleva rouva jää. Olisi verrattoman hienoa saada tutustua ihmiseen.

Wikipedia (on jäljessä) kertoo Perhon kirjoittaneen hevosaiheisia kirjoja (onhan hän kotoisin Ypäjältä) sekä kaksi Paasilinnan julkaisemaa kirjaa. Tänä vuonna (2015) on kuitenkin ilmestynyt kolmaskin. Ja sen minä olen lukenut. Haluan lukea aiemmatkin (lukuun ottamatta niitä hevoskirjoja, vaikka nekin ovat varmasti aivan hyviä ja kiinnostavia). Kirjan nimi on Pientä säätöä, siinä on kovat kannet ja onnekseni satuin löytämään sen Akateemisen (R.I.P) loppuunmyynnistä 5 eurolla. Kuka olisi uskonut moista onnea??!!

Kirja on takakannen mukaan osoitettu hänelle, joka on joskus tehnyt jotain tyhmää. Aika hyvä segmentointi. Osui. Kerran nimittäin meinasin tehdä tyhmästi, mutten tehnyt ja sehän oli tyhmää, koska kyllä jokaisen pitäisi tehdä jotain tyhmää.

Kirja koostuu lyhykäisistä tarinoista, joista usea uppoaa kuin lämmin veitsi voihin, josko haluamme käyttää moista… Se alkaa jo niin ihkuliinilla lauseella, että oksat pois: Jos sijoitit tähän kirjaan omaa rahaasi, olen puolellasi vaikka mitä tapahtuisi <3. Love, love, Anna ja minä ollaan kavereita! Ei ollut minun syyni, että kirja oli roimassa alennuksessa. Vähän jopa hävetti ostaa se niin halvalla, mutta sehän se vasta sijoitus olikin! Kalliilla ei ehkä kannatakaan sijoittaa…

Lyhyitä havaintoja ovat sellaiset kuin ”Ypäjä, Suomen Castro”, ”Mikään ei kannata”, ”Näin saat täydellisen parisuhteen” ”Testaa: haluatko vauvan vai kuvitteletko vain?”, ”No niin!” ja ”Elämää miehen kanssa”. Ja monia muita. Lyhyiden kertomusten ja oivallusten lisäksi Anna on listannut lauseita, joita et koskaan kuule. Hauskaa luettavaa nekin, esimerkkinä vaikka

     -Kaikki vanhat puutalot pitäisi hävittää ja rakentaa parkkihalleja tilalle.
     -Onpas tuo teidän vauvanne jotenkin todella vastenmielisen näköinen.
     -Lapsessani ei ole mitään erikoista. Hän on tavallinen talliainen, josta tulee isona marketin kassa. Jos ei sitten valmistu suoraan kortistoon.
-Kun joku päivittää facebookin profiilikuvan: hei ihana, näytät aika läskiltä tossa kuvassa? Mitä on tapahtunut? Koittaisit nyt tehdä itsellesi jotain.

Anna Perho saattaa tuntua vittumaiselta ämmältä, riippuu miltä kannalta katsoo. Hän kärjistää ja sanoo asioita, joita joku muu uskaltaa vain ajatella ja silloinkin häpeillen.

     Kuvajoulukortin lähettäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen tuttusi katsoo kuvaa ja ajattelee, että onneksi minun lapseni on paljon viehättävämpi kuin tuo tonttulakilla somistettu perunanaama.

Sen lisäksi, että Perho suhtautuu kriittisesti muihin, hän osaa suhtautua kriittisesti itseensä. ”Ihanat uudet kevätvärit ovat täällä”-jutussa hän on menossa lehden kuvauksiin.

     ”Kaikki muu käy paitsi pastellivärit ja neuleet”, viestitin. Olinhan naistenlehteni lukenut, peilini katsonut ja ymmärtänyt olevani ihotyyppiä hailurainen kevät/kesä, jolle pastellisävyt eivät vain sovi. Toisekseen olen tuttu ”vartaloni mittasuhteiden” kanssa, joten tiedän näyttäväni neuleissa lasten askartelemalta villalankatupsulta.
     Luonnollisesti kuvauksissa odotti pastellinoranssi pörröneule.

Kirjan loppupäässä on viiltävä analyysi somehahmoista. Jokainen facebookailijahan nuo tyypit tunnistaa, mutta on se aika jäätävää, että joku osaa ne kuvata niin hyvin. Lue Pientä säätöä ja päätä itse, mikä hahmo olet. Mikä haluaisit olla?

     (Perus)mairen tunnusmerkistöä on runsas hymiöiden käyttö sekä, virkistävästi, täydellinen ironian puute. Maire postaa niin kuin asiat ovat, tai miten ne hänelle näyttäytyvät.
     Mairen pääasiallisia sisältöjä ovat lasten kuulumiset, oman terveydentilan ja säätilan raportointi sekä itsestäänselvyydet pohjalta ”maanantai väsyttää, mutta eihän tämä ikuisesti kestä…ehkä 🙂 :)”
     – – –
     (Trendi)jenni ei pysty juomaan kuohuviiniä, jos hän ei saa tehdä siitä postausta. Sama koskee sushin syömistä.
     Kun Jenni vaihtaa profiilikuvaansa, hän saa heti 130 tykkääjää, jotka kommentoivat kuvaa sanoilla ”kaunotar. Näihin Jenni vastaa ”kiitos ihanuudet”.
     – – –
     (Yhteiskunnallisella) Veeralla on profiilikuvassaan Globe Hopen oliivinvihreä vaate, niukalti eläimillä testaamatonta meikkiä ja totinen ilme. Muut valokuvat ovat seminaareista, joissa pohditaan millainen maa Suomi voisi olla vuonna 2040, jos talot rakennettaisiin soijasta.

Pientä säätöä on äärimmäisen viihdyttävää luettavaa. Minä ihailen ihmisiä, jotka osaavat kuvata niin hienosti aivan arkisia tapahtumia. Jotka osaavat olla tyylikkään itseironisia, kriittisiä ja provosoivia. Jotka osaavat kirjoittaa niin sujuvaa ja laadukasta tekstiä. Kirja on lyhyt ja teksti isoa. Sen lukee tosi nopeasti ja joitain kohtia on pakko lukea ääneen. Julkisissa tiloissa kirjaa ei kannata lukea, ellei halua osakseen pitkiä katseita.

Anna Perho, olet hieno ihminen. Nostan sinulle hattua!

Kirjailija: Anna Perho
Kirja: Pientä säätöä
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Anna Perho ja Kustannusosakeyhtiö Otava
ISBN: 978-951-1-28953-1
Sivuja: 160
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestääpi. Kirjaan on helppo palata.
Montako tähteä: ***** (helposti!)