Matkustimme vahingossa juuri Iskelmäfestivaalien aikaan Himoksen ohi. Olipas siinä ihmettelemistä. Oli Himos ihan toista kuin 20 vuotta sitten alamäkihiihtoa harrastaessani. Ennen reissuun lähtöä olin tullut hankkineeksi kirja-alesta Karttakeskuksen julkaiseman kirjan Salaisuuksia Suomesta.

Sieltä löytyi sopivasti matkan varrelle (tai noin 10 kilsaa sivuun) osuva Hirvikartano. Tuntui erikoiselta, että on olemassa paikka, jossa näytillä hirviä. Ja jossa on ravintola. Pitihän se nähdä. Pelkkä hirvikierros olisi maksanut 7 euroa, mutta ruokaileville kierros oli ilmainen.

Tampere-Jyväskylä -tieltä piti poiketa Himoksen kohdalta ja jatkaa pikkutietä aivan Himoksen ohi hyvinkin se 10 kilometriä. Loppumatka onnistui jo viitoituksen avulla, mutta eipä Hirvikartanoon sattumalta taida eksyä kenkään.

Kartanossa ei ollut muita vieraita, vaikka pienen matkan päässä oli festarit ja tuhansittain ihmisiä. Meidät vastaanotettiin lämpimästi, saimme tehdä ruokatilauksen ensin ja sitten meidät vietiin yksityiselle hirvikierrokselle.

Kauniissa pihapiirissä oli suuren suuret aitaukset, joissa majaili muutama hirvi, täpläkauriita ja poroja. Uskomatonta kyllä, hirvi nimeltä Matti Esko saapui hoitajan kutsusta aidalle ja saimme sitä silittää ja syöttää sille porkkanoita ja lehteviä puun oksia. Ehkä mielenkiintoisinta oli saada kokeilla hirven sarvia, jotka tässä vaiheessa vuotta olivat nahan peitossa. Ne muuten kasvavat niin kauan kun nahka peittää niitä.

Matti Eskoon tutustumisen jälkeen pääsimme täpläkaurisaitaukseen. Kauriit ne olivat tyrkkyjä. Oli tärkeää pitää selkä aitaa päin niin, etteivät kauriit joutuneet meidän ja aidan väliin. Siinä ne pomppivat päin ja napostelivat porkkanoita kädestä. Porukan tungettelevin kaveri Harri yritti viedä kaikki makupalat, mutta jotain jäi sentään muillekin.

Hirvikartanon eläimet ovat eläintarhaeläimiä. Että eivät ole vain metsästä tupsahtaneet paikalle. Kaikki eläimet ovat merkittyjä ja eläinlääkäri voi koska vain tarkastaa, ettei kartanon hirvikanta ole sattumoisin lisääntynyt.

Kierroksen loputtua paikalle olikin jo saapunut festivaaliseurue… ainakin niin päättelimme, kun hieman huonossa vedossa olevat cowboy-hattuihin sommustautuneet naisihmiset lipuivat paikalle. He menivät kierrokselle, me pääsimme ravintolaan.

Vallan leppoisa tarjoilijamme toi meille erittäin maukkaan hirvikäristysannokset. Mitä? Tuntuuko vähän makaaberilta? Niin, joutuihan sitä vähän miettimään, että onko outoa ensin silittää hirveä ja sitten syödä sitä. Seurueemme alamittainenkin totesi:”Te näytätte täällä hirviä ja sitten te tarjoatte niitä.” Hirvikartanolla ei kuitenkaan syödä omia hirviä, vaan ne tulevat muualta. Lista oli laadittu hauskasti ja valinnanvaraa oli. Mieluusti olisin maistanut muitakin annoksia, mutta jotenkin saattoi kuvitella, että jos jossain, niin Hirvikartanolla saataisi raaka-ainetta arvostaen valmistettua käristystä. Ja erittäin hyvältä se maistuikin.

Festivaalivieraatkin tulivat syömään, mutta muuten ei näkynyt eikä kuulunut asiakkaita. On todella harmi, että vieressä vietetään festareita ja vedetään kylmiä makkaraperunoita sateessa, kun pienen matkan päässä on mielenkiintoinen paikka ja todella hyvää ruokaa. Vilpittömästi toivon asiakasryntäystä Hirvikartanolle ja suosittelen sitä ainakin jokaiselle lapselliselle Himoksen ohi kulkevalle kiireettömälle seurueelle.

Ravintola: Ravintola Hirvikartano
Missä: Heinäseläntie 381, Jämsässä Himoksen lähellä
Vinkki: Varaa aikaa eläinkierrokselle noin puoli tuntia, syö ja juo hyvin ravintolassa.
Palvelu: Rauhallista, asiantuntevaa ja erittäin ystävällistä.
Tykkäsinkö: Paljon. Hirvikartanossa oli jotenkin hyvä henki ja mukava tekemisen meininki.
Oliko kallis: Ei, vielä kun ruoka sisälsi sen eläinkatselmuskierroksen.
Menisinkö uudestaan: Ruoan vuoksi menisin. Ja kannatuksenkin.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5 (arvostan sitä yrittäjyyttä, mitä vaaditaan hyvän ravintolan ja kiinnostavan kohteen ylläpitämiselle)
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 4,5 (tuli metsästä yllättäen kuin peura puskuriin)