Ainoa, mikä puuttuu, on kesä, mutta hittojakos siitä. RESEPTI LÖYTYY LOPUSSA OLEVASTA KUVASTA, hyppää sinne, jos et jaksa jorinoita.

Oli nimittäin yksi kesäinen päivä ja juuri silloin olimme tulleet kutsutuiksi tuttavapariskunnan tuplanelikymppisille. Mikäs sen oivallisempi paikka kesäjuhlille olisikaan kuin siirtolapuutarhamökki. En ole ennen käynyt siirtolapuutarhassa kuin omenavarkaissa nuorna ihmisnä, mutta nyt pääsin oikein luvalla ja sisällekin vielä eikä tarvinut juosta karkuun.

Niinkuin aina (kivoista) juhlista, niin näistäkin piti harmiksi lähteä liian aikaisin pois. Aina vähän jännittää mennä kemuihin (aina, niinkuin niitä kutsuja nyt yli yksi vuodessa tulisi), joista ei oikein tunne ketään. Että onko sitten puhuttavaa ja kenen kanssa ja mitä pitää ja kuitenkaan en osaa ja kuka nyt munkin kanssa ja pitääkö kätellä ja yhtään nimeä en muista ja niin edelleen, mutta nytpä sattui niin mukavaa juhlasakkia että! Ihan oli vieraita ihmisiä, jotka olivat ihan kuin tuttuja ihmisiä. Oikein piti kotimatkalla seuralaisen kanssa yhteen ääneen todeta, että olipa mukavat juhlat ja siellä oli mukavia ihmisiä. Ja niin no, ihmisethän ne juhlan tekevät.

Eikä vain ne ihmiset, vaan myös hyvät tarjoilut. Falafeleja, tahinia, hummusta, munakoisotahnaa, kylmiä (tarkoituksella) yrttiperunoita, salaattia, leipiä… Niin herkullisia kasvisruokia, että ihan unohti olevansa lihansyöjä hän.

Oli vaan niin kivat kekkerit ja olimme jotenkin niin otettuja kutsusta, että on kiva muistella. Mutta josko otsikkoon ja RESPEPTIIN.

LIMESOODA oli tullut päivänsankareille tutuksi heidän asuessaan Intiassa. Tokihan juoman voi valmistaa valmiiksi kannuun, mutta hillittömän kiva idea oli tee-se-itse -limesoodapiste. Ohje alla kuvana:

Reseptiähän voi varioida monellakin tapaa. Lapset keksivät lorauttaa sekaan fantaa ja oli kuulemma niiiiin hyvää, että ihan. Aikuinenhan voi lorauttaa sekaan halutessaan vaikka rommia tai giniä. Mutta missään nimessä sitä ei tarvitse muutella, alkuperäinen on paras!