Avainsanat
Cala’n Boschin satamasta, pikkusillan kupeesta lähtee lasipohjavene Amigo’s Glassbottom Boat kiertelemään Menorcan etelärantoja pari kertaa päivässä.
Maisema pikkusillalta lähtösuuntaan avomerelle. Tuosta aukosta mentyä horisontissa oikealla häämöttää Menorcan isosisko Mallorca.
Koska reissumme aikana oli ollut hyvin tuulista, oli ensimmäisenä vähätuulisena päivänä laiva täynnä. Laivan lastaamisen piti alkaa puoli tuntia ennen lähtöä, joten suositeltiin, että paikalle tullaan melkein tuntia ennen. Laiva oli edelliseltä reissulta hiukan myöhässä ja jonotuspaikka oli suorassa auringonpaisteessa. Kyllä, pääsimme valitsemaan paikkamme, mutta jonotus oli melkoisen tuskallista.
Amigo saapuu rantaan purkamaan edelliset matkustajat kyydistä. Sitten matkaan hoi!
Retki maksoi 22 € / aikuinen ja 11 € / lapsi. Laivassa oli pieni kahvilatiski ja vessat. Kesto oli lähemmäs neljä tuntia sisältäen pysähdyksen rannalla, jonne pääsi vain veneellä sekä uinti luolaan. Retkeen sanottiin kuuluvan 15 upeaa rantaa, joille laiva kaahasi kuulutusten kaikuessa kannella. Rannoista ehkä kerrottiin lyhyesti, mutta sen paremmin niille ei pysähdytty. Josko kurkkaat reittikarttaa (tästä linkistä), huomaat, että kohteita reitillä on lähtösatama mukaan lukien 11 kappaletta… Ongelma tuli ratkaistua sillä, että muutaman rannan tuntumassa käytiin kahteen kertaan. Miksi oi miksi, tiedä häntä, kuulostaahan 15 rantaa paremmalta kuin vaikka 10.
Joitain asioita on vain huomioitava ennen rannoille kurkkimista… Hyvä, että silmiämme suojellaan kaikelta maailman pahalta.
Lähes joka rannalla oli ankkurissa toinen toistaan hienompia pursia… eikä ollut vielä edes sesonkiaika…
Luolauinnille hypättiin suoraan laivasta, joka oli melkoisen jännä paikka juuri uimaan oppineelle seurueemme nuorimmalle. Pelastusliivin hän sai uinnin ajaksi päällensä, joten paniikkiuppoamisesta ei ollut vaaraa. Aikamoinen itsensä voittaminen!
Uintihetki luolalle kesti ehkä 15 minuuttia. Hitaimmat eivät kerenneet kuin luolan suulle.
Rantapysähdyksellä oli mahdollista jäädä laivaan laskemaan vesiliukumäestä veteen. Tämä selvisi meille, kun palasimme takaisin laivaan ja näimme ihmisten sielläkin ilakoivan. Laivalta oli myös vaikea kävelyreitti rantaan, eikä se siis huonojalkaiselle olisi oikein sopinut. Itse ranta oli kiva, mutta ehkä sen autious häiriintyi, kun sinne purkautui pari laivallisia uimareita.
Näkymä rannalla turistilauman saavuttua. Laivan on parkissa tuolla vasemmalla.
Näkymä rannalle turistilauman poistuttua.
Entäs se lasipohja sitten? Se toimi jollain erikoisella heijastussysteemillä laivan alakerran peräseinään. Jotain kai sieltä pysähdyksen aikana olisi nähnyt, mutta alakerrassa istuneina emme kuitenkaan mitään ihmeellistä havainneet. Että lasipohjaelämyksenä Amigo oli vaisu, muuten oikein mukava. Loppumatkan seurueemme istuskeli ja seisoskeli laivan nokassa ihan muina Kate Winsletteinä. Oli hienoa, kun lokki leijaili pitkään lähellä päidemme yllä, kun tyrskyt pärskähtelivät päälle ja kun saimme seurata henkilökunnan työtä kun he milloin laskivat ja nostivat kävelysiltaa, kun matkustajia tuli ja meni.
Vaikka lokin alla olikin aika jännää oleskella pidempiä aikoja kerrallaan, oli liidon tarkkailu aikamoinen elämys.
Kas näin, saapuminen takaisin Cala’n Boschin satamaan.
Hieno retki, lämpimästi suosittelen Menorcan matkaajalle!
Kulttulinarismia 