Toisin kuin missään muussa matkakohteessa ikinä, Menorcalla tuli seurattua tuulta ja tuulen suuntaa. Kävimme kerran ratsastusreissulla saaren pohjoispuolella. Reissuun kuuluu myös uimatauko, mutta tällä kertaa sitä ei ollut. Miksi? Siksi kun oli tuullut pohjoisesta pari päivää ja ranta oli tynnä meduusoja.

Hotellimme sijaitsi saaren lounaiskulmassa, etelärannalla Cala en Boscin ja Son Xoriguerin välimaastossa. Jostain syystä, mikä tuntui paikallisistakin oudolta, tuuli kävi monta päivää etelästä ja rannoilla oli sen verran aallokkoa, ettei sinne lapsen kanssa oikein tohtinut mennä lellumaan. Tuskin olisi ollut lellunnasta kyse, ehkä enemmänkin eloonjäämisestä.

Turistit ovat pakkautuneet kai enimmäkseen etelärannikolle, joten pohjoisannalta löytyy vähemmän rantoja, joissa on palveluita. Menorcalla on siis noin 120 rantaa, joista vain muutamalla on monipuoliset palvelut, useimmilla ei mitään. Monille pääseekin vain jalan tai veneellä. Ja kyllähän tällainen mukavuudenhaluinen turisti tarvitsee palveluita, ainakin vessan. Se onkin asia, joka on jäänyt hämmentämään, että missä niillä vessattomilla rannoilla tuollaisissa lämpimissä olosuhteissa vessaan kuuluvat hommat hoidetaan… No nyt meni asian viereen. Tai että: no nyt meni ”asian” viereen.

Pitkään pohdittuaan hotellin respa keksi pohjoisesta rannan. Sen nimi oli Arenal de Son Saura, joka sijaitsee Son Parcin turistialueella. Myös etelärannalla on Son Saura, että jotenkin hämmentää se, ettei noin pienelle saarelle ole keksitty eri nimisiä rantoja, vaikka rantoja paljon onkin. Autolla matka kesti alle tunnin ja kuinka ollakaan, vesi oli tyyni, ranta suuri ja kaunis. Siellä oli luokkaretkellä yksi koulullinen lapsia, mutta tilaa silti riitti kaikille.

Rantaan johtaa silta, joka on rakennettu ylittämään piikkikukkakasvit. Mikä lie rikkaruoho, nätti kuin mikä ja varmasti melko pistäväinen. Nähtävästi myös vaikeasti kitkettävä kun kasvusto pitää sillalla ylittää. Ennen siltaa on myös oikein kivan oloinen rantaravintola, josta löytyy ne vessat. Ravintolan asiakkaille ravintolasta ja asiattomille ravintolan ulkopuolelta, ihan ok nekin. Ravintolasta voi ostaa erittäin kalliita jäätelöitä ja virvokkeita. Ruokaa myös, mutta hintoja en katsonut.

Toisin kuin vähän jokaisessa rantakohteessa nykyään, Menorcan rannoilla ei paljon kaupustelijoita näkynyt. Pohjoisranta teki poikkeuksen ja sinne ilmestyi kauppias kottikärryjen kanssa huudelleen tarttuvaa mainoslausetta:”Painnäpple ananas kuuuuukkunut” Hetken pohdinnan jälkeen menin ja ostin vitosen kuuuukkunutin, jonka myyjä näppärästi halkaisi, juotti ihan sairaan hyvän kookosveden minulle ja irrotteli hedelmälihan kuorista. Olipa herkkua ja elämys myös!