Jazzailuelämykseni rajoittuu yhteen huuruiseen käyntiin Porin keskustassa jazzien aikaan joskus juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneena. Baari oli savuinen, savuinen olin minäkin, musiikki oli kamalaa, niin olin minäkin.

Nyt on takana toinenkin kokemus. Kolmen päivän (16.-18.7.15) liput Kirjurinluodolle, jonne iltakonsertteja kuuntelemenaa. Jazzin kanssa niillä konserteilla kai oli vähemmän tekemistä, mikä ei välttämättä ole jazzummikolle huono asia. Musiikkia kuultiin kuitenkin, varsin laadukkailta esiintyjiltä. Tai käyttäisinkö äitini syvästi halveksumaa muotoa: varsin laadukkaiden esiintyjien toimesta. Jep.

Ennen sinne Kirjurinluodolle sai viedä omat picknic-eväät samoin kuin omat juomat. Nyt suurin osa alueesta oli yleistä anniskelualuetta, tiskeiltä ja kärryistä myytiin olutta, siideriä ja viinejä. Ihan ookoo joo, mutta pullot ja tölkit avattiin heti tiskillä ja korkkeja ei annettu mukaan. Ei liene vaikea kuvitella, mitä tehdään pullolle, jota ei saa pidettyä rinteessä pystyssä… Se joko juodaan tai kaadetaan päälle. Molempia variaatioita tuli nähtyä. Sitten haetaan uusi pullo.

Tapasin ystäväpariskunnan, jotka ovat viimeksi käyneet jazzeilla aikaan kun omat pullot saivat olla mukana. He kertoivat, että silloin oli rauhallisempaa. Silloin kaiketi tuotiin se, mitä meinattiinkin juoda ja mentiin baarialueelle nauttimaan ehkä extraolut. Nyt kun koko alue oli yhtä suurta anniskelualuetta ja lisää on saatavissa koko ajan kaikkialle, ihmisvirta oli katkeamatonta.

Olen kuvitellut Pori Jazz -tapahtuman perheystävälliseksi, hienostuneeksi tapahtumaksi. Samanlaista örvellystähän tuo näkyi olevan kuin muuallakin. Ainakin perjantaina. Musiikki oli jäädä pahasti kakkoseksi, kun picknic-kansa teki kaikkea muuta kuin seurasi, mitä lavalla tapahtuu. Massiivista äänentoistolaitteista huolimatta ympäristön meteli häiritsi välillä kovastikin kuuntelua. Vähän teki huonoa puolen yön aikaan paikalla olevat alaikäiset, joiden piti seurata aikuisten humalassa toilailua.

Torstai oli pilvisempi päivä ja väkeä vähemmän. Silloin tunnelmakin oli leppoisampi eikä ihmismassa vellonut kaiken aikaa eessuntaas. Eikähän siinä, eihän sinne yksin ole tarkoituskaan mennä olemaan.

Lauantain Buena Vista Social Clubeineen jäi meiltä väliin seuralaisen yllättävän sairastumisen vuoksi. Se tosin olikin ajateltu vähän sellaiseksi hengailupäiväksi, että mennään, jos on nättiä säätä. Pakolliset kuultavat kuultiin ja nähtiin jo aikaisempina päivinä, joten harmituskin oli vähäisempi.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kiva. Ilmat suosivat ja artistit olivat mahtavia. Kahdessa päivässä sain nähdä yhdellä ainoalla lavalla Caro Emeraldin, Kylie Minoguen, Erlend Oye & The Rainbowsin, Jessie J:n, Paloma Faithin ja Emeli Sandén. Aikas mainio kattaus!

Kirjoitukseni torstaista ja torstain esiintyjistä löytyy tästä näin linkistä.
Perjantain osuus löytyy tästä.