Torstain pääesiintyjä oli Kylli-täti, vanha kunnon Kylie Minogue. Hän vähän itsekin hämmästeli kutsua jazzfestivaaleille, mutta lauloi sentään kappaleen sitäkin, kuin myös pari laulua a capellana. Show oli kuten Kyliellä kuuluukin, paljon kaikkea: punaista pantteripukua, väriä ja räiskettä. Kasarihittejä soitettiin ja uutta myös. Aika paljon oli elektropoppiveivausta ja välkettä, joka sai aistit äärirajoille. Korvatulpat oli oltava, niinkuin konserteissa aina. Koska alun kappaleet eivät olleet tuttuja, jäi paremmin aikaa seurata showta. Kylie oli näkemistämme esiintyjistä ainoa, jolla oli oikein lavashow taustakuvineen ja useine vaatteidenvaihtoineen.

Jollain lailla eniten hänen esiintymisessään pidin siitä, kun hän jutusteli meille leppoisasti australian englannillaan. Niin sai huonoenglantisempikin hyvin selvän, kun tulpat vielä vaimensivat taustamelun noin muuten.

Ennen Kylietä esiintyikin varsinainen yllätys. Hän oli Caro Emerald, aiiiiivan ihastuttava, reilu 30-vuotias laulaja Alankomaista. Onneksi satuimme ajoissa paikalle. Musiikki oli jotain 50-60-luvun, tangon ja mambon ja vaikka minkä yhdistelmää, erittäin kivaa soitantaa ja laulantaa. Itse laulajakin vaikutti helposti lähestyttävältä, rennolta ja leppoisalta. Kuuntelimme ennakkomaistiaisena Spotifysta hänen ”Back it up”-kappaleensa, joka julkaisunsa jälkeen vuonna 2009 nousi Alankomaiden listaykköseksi.

Caro Emerald sanoi matkustaneensa 10 tuntia ennen tätä esitystä. Seuraavana päivänä Instagram kertoi hänen olevan Montreauxissa. Joskus sitä miettii, että aika helpolla tulee (isohko) palkka, kun pari tuntia illassa käy saman shown vetämässä ja saa matkustella ja mukavaa. Vaan voihan se olla, että matkustelustakin hohto katoaa, kun sitä tuossa määrin joutuu tekemään. Ei ole helppo ammatti. En vaihtaisi osia.

Kun Caro Emerald veti shownsa, tajusimme hämmästykseksemme, ettei koko setissä ollut kuin ehkä kaksi tuntematonta kappaletta. Tämä taisikin selittyä sillä, että kotona kuuntelemme hollantilaista Candellight Radiota, jossa mitä ilmeisemmin on soinut Emeraldin musiikki sen verran, että on tullut tutuksi. Onko hänen hittejään soinut paljon Suomen radioissa, en tiedä, seurueemme ei ainakaan seuralaistani lukuunottamatta tuntenut kappaleita kovinkaan laajasti. Jos et sinäkään ole kuullut, kuuntele:

Torstain sää oli pilvinen. Jossain vaiheessa taivahalta tipahteli muutamia pisaroitakin, mutta ei niin, että olisi haitannut. Paikallisoppaamme oli valmistanut meille ihanat eväät ja niitä sitten nautiskelimme musiikin kuuntelun lomassa. Tunnelma oli leppoisa, juuri tällaista kuvittelinkin jazzeilla olevan. Väkeä ei ollut liiaksi, retkipaikka löytyi hyvin, vessoihin tai tiskille ei tarvinut jonottaa. Kukaan ei kaatunut päälle. Siis oikein maltillista. Oikein mukavaa.

Aiempi kirjoitukseni Pori Jazz 2015 -tapahtumasta noin yleisesti tästä linkistä.