Avainsanat

, , , ,

Euroviisut on tullut useimmiten katsottua ja Lordi aikanaan sai kansallistunteen heräämään. Kuitenkaan silloinkaan sitten ei tullut mentyä viisuihin, vaikka olivat ihan tässä samassa maassa.

Tänä vuonna ystävätär kutsui minut facebookin salaiseen Euroviisuäänestysryhmään, johon melkein en halunnut kuulua kun ajattelin, ettei minusta ole sellaiseen oikeiden fanien kanssa nettihengailuun.

Ja mitä tapahtui? Istua kökötin semifinaalit ja finaalin kännykk kädessä arvostellen lauluja tuntemattomien ihmisten kanssa ja voi kuinka se oli hauskaa. Pääsi myös käymään niin, että kappaleet tuli kuunneltua, katseltua ja elettyä jotenkin intensiivisemmin.

Nyt kun tarkastelen listaani jäkikäteen, olen ihan että wooot, muistin antaneeni varsin erilaiset pisteet. Josko tämän parin viikon luukutuksen jälkeen arvostelisin uudestaan, pisteytykset muuttuisivat kyllä joo.

Nyt kun tarkastelen listaani jäkikäteen, olen ihan että wooot, muistin antaneeni varsin erilaiset pisteet. Josko tämän parin viikon luukutuksen jälkeen arvostelisin uudestaan, pisteytykset muuttuisivat kyllä joo.

Entä mitä nyt? Kuuntelen viisuja töissä ja kotona ja jälkikasvuni jollottaa tauotta Grande Amorea. Lenkkeilen myös muutamien viisukappaleiden tahdissa. Onko tämä vaarillasta? Tarttuuko tämä? Jostain se minuunkin tarttui.

PS. Mikäli ensi vuonna on repäisevämpiä kappaleita eikä tuollaisia helposti kuuneltavia, melodisia ballaadeja, niin siirryn sitten taas taustalle.