Isot pojat ja ovat kertoneet ja pikkulinnut laulaneet, että aikuisten askartelu tai siis askartelu aikuisten voimin on hurjan suosittua. Aikaihmiset värittelevät aikuismaisia värityskirjoja, katselevat kotoilu(YÄK)ohjelmia, puuhastelevat ja ährästelevät tyhjänpäiväisiä. Ja sitten mitä vielä!? Piirtävät piirustuksia pisteestä pisteeseen kuin lapsena kun eivät ilmankaan osaa.

Niin että niin mää ajattelin.

Ja vähän ajattelin myös että mitä mää tämmösellä, kun sain perheenjäseniltäni pääsiäislahjaksi Thomas Pavitten 1000 pistettä kaupungit -kirjan. Sitten luin ohjeet ja otin kynän käteen ja hyvän tähden kun siinä vasta on mukavaa puuhaa! Nytkin on vähän siinä rajoilla, että vieläkö kerkeäiställe illalle ottaa tussin tassuun ja alkaa vetää viivaa.

Parempi vetää viivaa paperiin kun paperilla.

Tutkailin sitä kirjaa ja arvailin pistekuvioista, mikä mikäkin kuva mahtaa olla. Niin sain iloa jo siitä ja siitä vasta iloa sainkin kun ihan ketuilleen menivät ainakin ensimmäiset arviot.

Kyllä on myönnettävä, että muutamia epäonnistumisia on tullut. On saattanut mennä sekaisin pisteet 342 ja 775, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta kun numeroita vilisee silmissä, niin minkäs teet? Kokonaiskuvaan se vaikuttaa kuitenkin ei mitenkään, joten ilon kautta ja eteenpäin. Hienoa nähdä, mitä yhdellä viivalla saa aikaan kun nähtävyys tai muuten merkittävä kohde toisensa jälkeen paljastuu.

Viivan vetelyn pitäisi olla rentouttavaa ja kyllä siinä ajatus lepääkin. Hartia ja silmä siinä ei lepää, kun niska vinossa pärevalossa pisteitä tihrustaa. Vaikka mitäpä tuosta, minulla on hyvä hieroja.

Kirjailija/tekijä: Thomas Pavitte
Kirja: 1000 pistettä – kaupungit
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
ISBN: 978-952-300-136-7
Sivuja: 20 maailmankuulua maisemaa
Kestäisikö toisen tekemisen: Ehken samoja maisemia piirtäisi uudestaan, mutta seuraavaksi kiinnostaa maailmankuulut muotokuvat.
Montako tähteä: *****