Museo (Vapriikki) repäisi ja järjesti K-18 -kierroksen viime henkosiaan vetelevässä Tom of Finlandin Salaisuuksin suljettu -näyttelyssä. Näyttely esitteli Touko Laaksosen (1920-1991) kirjeenvaihtoa ja samalla tietysti myös elämää ja taidetta. Näyttely oli esillä Vapriikissa 16.9.2014-29.2015.

Opastus järjestettiin museon sulkemisajan jälkeen ja sinne oli ilmoittauduttava ennakkoon. Ennen ja jälkeen näyttelyn oli mahdollista piipahtaa viinibaarissa tutustumassa Tom of Finlandin töihin kirjojen parissa. Viinibaari on vähän kolkko ja teknisistä ongelmista johtuen musiikkia ei ollut (ainakaan aluksi). En ole perehtynyt aiemmin Tom of Finlandiin, mutta olen tiennyt, että kuvissa on pääasiassa maskuliinisia homoja. En ymmärtänyt aiemmin, että kyseessä tosiaan oli varsin pornoja kuvia ja tarinoita. Oli kuitenkin kiinnostavaa nähdä tuotantoa laidasta laitaan juurikin tuolla viinibaarissa. Itse näyttelyn kuvat olivat varsin kesyjä, sitä luokkaa, mitä olin nähnyt aiemminkin – postimerkkikamaa nimittäin.

Yllätys oli onnistunut, kun kierroksen vetäjäksi lähti nahka-asuun, koppalakkiin ja lentäjälaseihin pukeutunut nuori mies, joka esitteli itsensä Touko Laaksoseksi. Kierros oli ihan kiinnostava ja minä-muodossa puhunut vetäjä jäi hyvin mieleen. Touko Laaksosen elämänkumppani Nipa jäi käsittääkseni aikanaan vähän pimentoon. Oliko tarkoitus tehdä kunniaa Nipalle, en tiedä, mutta vetäjän lauluesitys ”Sua vain yli kaiken mä rakastan”, tuntui silti hiukan vaivaannuttavalta. Ja vaikka se vaivaannutti, en voi kieltää, etteikö kyyneleet olisi silti nousseet silmiin syvällisempää ajatusta pohtiessani. Kaikkiaan kierros oli liian lyhyt, samoin kuin aika, joksi sai vielä jäädä näyttelyä katsomaan kierroksen jälkeen. Faktaa kuitenkin tuli ja kierroksella nähtiin vähän rohkeampia teoksia. Kirjeet ja kirjeenvaihto jäivät opastuksessa vähäisiksi, mutta ehkä tässä oli kyse koko elämyksestä.

Touko Laaksonen oli jo nuorena kiinnostunut maskuliinisista työmiehistä. Hän alkoi piirtää kuvia, joissa miehet olivat alkuunsa hennompia ja vähän neitimäisiä, mutta aikaa myöden korostuivat lihakset ja miehekkyys. 1950-luvulla hän lähetti piiroksiaan amerikkalaiseen Physical Pictorial -lehteen, jolloin hän myös sai lisänimekseen Tom of Finland. Hän oli ja on edelleen yksi tunnetuimmista suomalaisista kuvataiteilijoista ulkomailla. Hänen työnsä ovat yksityiskohtaisia ja valokuvan tarkkoja, usein mallin mukaan piirrettyjä. Vuonna 1990 Suomen sarjakuvaseura myönsi Tom of Finlandille Puupäähatun ansioista sarjakuvapiirtäjänä. Arvostan suuresti rohkeutta olla oma itsensä ja piirtää intohimostaan aikana, jolloin se oli suorastaan vaarallista.

Aikamoisen kohun sai aikaan vuonna 2014 julkaistu Timo Berryn suunnittelema Tom of Finlandin juhlavuoden postimerkki. Sitä myytiin ennakkoon vaikka kuinka paljon, itsekin olen pari arkkia tallettanut talteen tuleville sukupolville. Hienot ja rohkeat postimerkit aiheuttivat jopa adressin keruun niitä vastaan. Höpönlöpön, sanon minä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Eihän niitä merkkejä ole pakko käyttää – varsinkin kun ovat tarramerkkejä, joita ei voi edes nuolaista!

Mikä: Salaisuuksin suljettu, Kirjeiden Tom of Finland -näyttely
Missä: Postimuseossa Vapsiikissa, Tampereella
Milloin: 27.3.15, näyttelyn kesto 6.9.2014-29.3.2015
Esillepano: Aika pieni tila paljolle asialle eli vähän ahdas, muuten ihan ookoo.
Tykkäsinkö: Joo, olisin vain kaivannut enemmän aikaa itse näyttelyyn tutustumiseen.
Oliko kallis: 10 € / hlö sisältäen opastuksen.
Menisinkö uudestaan: Menisin perehtymään paremmin itse näyttelyyn, mutta se on myöhästä ny.
Montako tähteä elämykselle kun 1=mitäänsanomaton ja 5=paljon antava: 4-
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 3