Avainsanat

, , , ,

Aika usein olen katsonut kirjan kantta, koska se on ollut mielestäni houkutteleva. Monta kertaa on kirja ollut kaupassa kädessä, mutta jäänyt ostamatta. Joulua seuranneilta alennusmyynneiltä se sitten tarttui tassuun ja sitä nyt olen tahkonnut.

Ali Smith: Oli kerran kello nolla. Aika nokkela kansi.

Ali Smith: Oli kerran kello nolla. Aika nokkela kansi.

Näin kerrotaan päällyspaperissa:

Oli kerran mies, joka eräänä päivänä päivälliskutsuilla pääruuan ja jälkiruuan välissä meni yläkertaan ja lukitsi itsensä isäntäväen vierashuoneeseen.

Kerrotaan myös, että niin lähtee käyntiin sarja tapahtumia, jonka vaikutukset leviävät laajalle. Kehutaan myös, että Ali Smithän se vasta on nokkela kielellä leikittelijä, joka saa lukijan mukaansa satiiriseen kuvaukseen nykyajasta. Tarinassa on neljä eri kertojaa ja he kaikki jotenkin liittyvät tuohon itsensä vierashuoneeseen lukinneeseen mieheen. Kirjan esittelytekstissä on sana ”keskiössä”, josta kyllä esittelytekstibingossa saa rastia yhden sanan. Tarina vaikuttaa sanavalinnasta huolimatta herkulliselta ja siksi tämä kirja valikoituikin vuoden ensimmäiseksi luettavaksi alekirjaksi.

Kyllä, pitää paikkansa, että Ali Smith leikittelee kielellä. Sitä vain ihmettelen, että on suomentajakin aika velho, jos on saanut sanaleikit ja oivallukset suomennettua niin, että sisältö on sama kuin englanniksi. Hyvän sanailun lisäksi kirjassa on muutamia yksittäisiä hienoja oivalluksia.

Alla on sanailuesimerkki Greenwichin luokkaretkeltä. Koko kirja sijoittuu sille seudulle, siitä ehkä nimikin. Esimerkkitekstissä on sanaleikki suomeksi, oikein kiehtoisi tietää, millainen kyseinen kohta oli alkuperäisessä versiossa. Tällaista vastaavaa kikkailua on kirjan alku täynnä jopa niin, että se alkaa tuntua vähän kiusalliselta. Vähän alleviivatulta. Kirjan lopusta sanailu puuttuu tyystin, on kuin hauskat jutut olisi loppuneet ja jäljellä silkkaa kuivuutta.

Nollapituuspiiri, opettaja oli juuri sanomassa. Kuka selittää, mitä on nollapituuspiiri?
     Tosi vaikea eläytyä, yksi pojista sanoi.
     Kuinka niin, Nick? opettaja kysyi.
     Mistä meitsi voi tietää mitä on olla pituuspiiri, poika vastasi.

Ja niistä oivalluksista. Anna Hardie haastatteli maahan pyrkineitä pakolaisia ja kirjasi heidän tarinoitaan, jotta muut voisivat päättää oleskeluluvista tai käännytyksistä. Hän oli kirjannut lausunnot tarkalleen, mutta silti ihmisiä käännytettiin pois.

     …Lopullisessa päätöksessä todettiin, ettei (pakolais)naisen tarina ollut uskottava.
     Sinä olet tässä todella taitava, aluepäällikkö oli sanonut Annalle. Sinussa on juuri oikeanlaista neutraalia läsnäoloa. Ja mikä parasta, sinun raporttiesi laajuus on 95-prosenttisesti ihanteellinen.
     Lyönnin kaari vie maahan.
     Anna Hardie ei ollut enää vastuussa sanamääristä, jotka johtivat totuuteen, uskottavuuteen tai irtisanomisiin.
     Hän oli ottanut lähtöpassit.
     Millaista olisi kyyhöttää tuhansia kilometrejä piiloutuneena pimeään konttiin, joka on täynnä hehkulamppuja? Kun kaikki siinä ympärillä, vieressä ja pään päällä olisi kevyttä ja särkyvää, pahvia ja lasia – ja kun samalla tietäisi, että joka ainoa kontin tuhansista hehkulampuista, matkalla sokeasti jonkin lampun kantaan ties minne, oli pakattu paremmin ja turvallisemmin ensin omaan pehmustettuun laatikkoonsa ja sitten toiseen laatikkoon kolmanen laatikon sisään, ja saapuisi määränpäähän varmemmin kuin sinä itse?
     Silloin tietäisi olevansa paljon vähäarvoisempi kuin yksi hehkulamppu.

Tällaiset kohdat olivat kirjan parasta antia ja nautinnollista luettavaa. En tiedä, mitä kirjalta odotin, mutta miten se loppui? Ei oikein mitenkään. Miksi mies sulkeutui huoneeseen ja mitä sitten tapahtui? Minusta koko kirja oli paljon melua tyhjästä. En oikein saanut ymmärrettyä, mitä koko KESKIÖSSÄ oleva mies siellä huoneessa teki ja miksi hän niin teki. Kyllä viimeisen sivun luettuani leuka loksahti kun minulle jäi vain kysymys: Miksi? Eikä että miksi näin tapahtui tai ei tapahtunut, vaan että MIKSI tämä kirja kirjoitettiin?

Takakansi.

Takakansi.

No onko siltä Smithiltä muuta tuotantoa? En ole yhtään perehtynyt, mutta ajattelin kyllä tutkia muutamaa arvostelua tai blogia, josko kirja aukeaisi minulle paremmin. Sanovat tuossa kirjan takakannessa, että Ali Smith on yksi tämän hetken jännittävimpiä kirjailijoita. Kielellisen taituruuden vuoksi voisin ehkä antaa toisenkin mahdollisuuden, mutta tarinan tarvitsisi olla kyllä parempi.

Minkäs kirjan mä sitten otan?

Kirjailija: Ali Smith
Kirja: Oli kerran kello nolla
Alkuperäinen teos: There but for the (2011)
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26485-9
Sivuja: 277
Kestäisikö toisen lukemisen: Paikoittain, mutta ei kokonaan
Montako tähteä: ** (Annoin ensin yhden, mutta luettuani oman arvosteluni huomasin, ettei se nyt ihan niin huono sentään ollut)

Pari linkkiä toisiin arvioihin:
http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/2014/09/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html
http://suketus.blogspot.fi/2014/04/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html
http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=1614
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/03/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html