Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Olen ollut laiskistuneessa tilassa, joten iltani olen pyhittänyt tesviissiolle. Pari päivää sitten oli kuitenkin päiväkin ja koska on niin kamalaa, että kaupat pitävät oviaan auki sunnuntainakin, tulin vahingossa joutuneeksi Akateemiseen kirjakauppaan. Osa perheestä osti uutta Potkua proteiinista -kirjaa, osa Aku Ankan taskukirjaa ja minä tyydyin ihastelemaan teosta Perheateria – Kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa (Herkullista kotiruokaa legendaarisen elBulli-ravintolan tapaan). Hienon oloinen kirja oli se. Sinne jäi siltikin.

Perheateria.

Perheateria.

Sitten tuli eilinen ja jälleen laiskistuin tesviission ääreen, kunnes virkistyin. Jouduin sattumalta Yle Teemalle ja sieltähän tuli dokumentti elBullin viimeisestä ateriasta. Heramujjee. Kyllähän tiedätte, tiedättehän kyllä elBullin? Se oli monena vuonna maailman parhaaksi rankattu ravintola, jolla oli kolme Michelin-tähteä. Ravintola sulki ovensa vuonna 2011 ollessaan huipulla. Ohjelmassa sanottiinkin hienosti, että parempi tappaa elBulli kuin kuolla sen kanssa. Niin, huipulta kai ei ole tietä kuin yhteen suuntaan.

Dokumentissa valmisteltiin ravintolan viimeistä illallista. Se oli 50 ruokalajin illallinen. Ohjelmassa kuvattiin valmisteluja, suunnittelua, koko iltaa. Kokkeja keittiössä oli kymmeniä ja ruoka-annokset aivan hillittömiä. Pieniä siis, mutta paljon ja ihmeellisiä. Ravintolan viimeiseksi reseptiksi jäi persikkamelba. Sinänsä ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta olisittepa nähneet sen. Tai no, vielä on vajaa kuukausi aikaa nähdä se Yle Areenasta, sinne siis tästä. Yksi osa annoksesta oli silikonimuotissa valmistetut persikan kiveltä näyttävät herkut. Oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-naaa. Enemmänkin olisin halunnut nähdä niitä annoksia ja kuulla niistä enemmän. Pidin silti dokumentista sen verran, että kyyneltä sain olla pyyhkäisemässä useampaankin kertaan.

ElBulli-tyyppisten ruokien äärellä voi ihmetellä, meneekö homma vähän ruoalla leikkimiseksi, MUTTA näen asian nyt toisin. Intohimoisesti työhönsä suhtautuvat ruoka-alan ammattilaiset tekevät ruoka-aineista ihmeitä kaikkia aineksia arvostaen. Ruokaa arvostaen. Ei se leikkimistä ole, vaan onhan siinä jotain hienoa!

Eilisestä liikuttuneena ja koskettuneena jouduin tänään palaamaan sinne Akateemiselle poimimaan omaan hyllyyni Perheateria-kirjan. ElBullin henkilökunnalla oli tapana kokoontua porukalla syömään ennen työvuoron alkamista. Veikkaisin, ettei ruoassa ole ollut valittamista… Henkilökunta kutsui hetkeä perheateriaksi. Kirja on ensimmäinen Ferran Adriàn kirja kotikokeille. Selailin sitä tämän illan ja hyvältä näyttää.

Kirja koostuu ateriakokonaisuuksista ja alussa luvataan, että jos jokaisen reseptin tekee ja hankkii tarvittavat ainekset, on kirjan kokonaan kokattuaan tullut hankkineeksi varsin kattavat sisällöt kaappeihinsa. Nyt tuleekin mieleen, että pitäisi ehkä hävittää kaikki, mitä kaapeista löytyy ja aloittaa alusta. Ei olisi mitään turhaa… Jokaisen kokonaisuuden alussa on selkeät kuvat siitä, mitä kaikkiin kolmeen ruokalajiin tarvitaan sekä aikataulu, jonka mukaan ruoan eri vaiheet valmistetaan. Valmiit menut saa useimmiten valmistettua 0,5-2 tunnissa, lupaavat kirjassa. Mielenkiintoista. Ohjeet ovat hillittömän selkeät kuvineen päivineen ja kokonaismenuluettelon lisäksi kaikki ruoat on listattu myös sen mukaan, ovatko alku-, pää- vai jälkiruokia ja mistä koostuvat. Niistä on helppo valita sopiva kokonaisuus. Reseptit on laskettu kahdelle, kuudelle, 20:lle ja 75:lle henkilölle.

Älyttömän selkeät kuvat aineksista ja määristä.

Älyttömän selkeät kuvat aineksista ja määristä.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen ylihuomenna keittelemään 10 luomukanasta kanalientä ja viikonloppuna testaamaan, miten Samettinen valkosipulikeitto taipuu omassa ja sukulaisten suussa.

Samettinen valkosipulikeitto.

Samettinen valkosipulikeitto.

Loppuun vielä linkit elBulli-Wikipedioihin suomeksi ja englanniksi. Pari kivaa knoppitietoa, jos et jaksa selata Wikipediaa. Keskimääräinen ateriahinta elBullissa oli n. 250 €. Silti ravintola teki tappiota. Ravintola oli auki vain noin puolet vuodesta ja varaukset seuraavalle vuodelle otettiin vuoden viimeisen aukiolopäivän jälkeen. Vuodessa asiakkaita oli 8000, mutta halukkaita 2 000 000. Kaksi miljoonaa. Siis kaksi miljoonaa!