Avainsanat

, ,

Tammikuun loppupuolella penska ja minä pahoitimme mielemme Nordqvistin Muumi-teetä valmistellessamme. Tästä aiempaan kirjoitukseeni.

Kulttulinaristi lähettämään palautteen Nordqvistille ja saamaan siihen asiallisen vastapalautteen, jossa kerrottiin, että narun vetämisessä joutuu käyttämään pientä varovaisuutta (sen jo ensipölläytyksen jälkeen tiedänkin). Internetissä kertovatkin oikein kera videon, miten pussi otetaan käyttöön. Ei sattunut mieleen katsoa ennen mielenpahoitusta… Kertoivat myös, että pussukan voi ripustaa kupin reunalle. Innovatiivista, testaamaan, koska vielä on pusseja jäljellä.

Uudella innolla yrittämään.

Uudella innolla yrittämään.

Hetken taiteilun jälkeen toteamus: ei pysy, mutta ei kai sen tyhjässä tarvikaan pysyä.

Hetken taiteilun jälkeen toteamaan: ei pysy, mutta ei kai sen tyhjässä tarvikaan pysyä.

No niin, siinä se killottaa reunalla. Nyt ei pysty pilkkimään, mitä me suomalaiset aina teepussukan kanssa tahdomme tehdä, mutta näin tee hautuu oikein.No niin, siinä se killottaa reunalla. Nyt ei pysty pilkkimään, mitä me suomalaiset aina teepussukan kanssa tahdomme tehdä, mutta näin tee hautuu oikein. Tässä tapauksessa 100 astetta, 2 minuuttia.

No niin, siinä se killottaa reunalla. Nyt ei pysty pilkkimään, mitä me suomalaiset aina teepussukan kanssa tahdomme tehdä, mutta näin tee hautuu oikein.No niin, siinä se killottaa reunalla. Nyt ei pysty pilkkimään, mitä me suomalaiset aina teepussukan kanssa tahdomme tehdä, mutta näin tee hautuu oikein. Tässä tapauksessa 100 astetta, 2 minuuttia.

Uudistetun pussukan opastesivulta opin, että niitittömän teepussin voi kierrättä biojätteeseen. Luonto kiittää luonnon ystävää!

Uudistetun pussukan opastesivulta opin, että niitittömän teepussin voi kierrättä biojätteeseen. Luonto kiittää luonnon ystävää!

Ensimmäinen kokemus harmitti, mutta on kai sitä maailmassa joku isompikin ongelma kuin teepussin rikkoutuminen, hä? Nyt hyvillä mielin ja luontoa säästäen teen ääreen.