Työpäivä löi kasvoille kuin syksyisessä loskaojassa viikon lillunut lapanen. Lounaalla kävin kävelemässä ja puhaltelemassa ja matkalla katsoin jo valmiiksi illan kohdetta: Hans Välimäen luotsaamaa Pop up Noodle & Sushibaria Hämeenkadulla. Sen edessä soittelin joku duo rentoa musiikkia ja heti jo olo hieman helpottui.

Huomion arvoisaa on, että ravintola on pystyssä vain lauantaihin 7.2. asti. Tuleeko sille jatkoa tai tuleeko paikasta pysyvä, jää nähtäväksi. Nyt tilana toimi Ravintola Masun oven vieressä oleva pieni Daddy’s Gelaton tyhjillään oleva tila ja sisustukseen olivat jäänett esim. jäätelöpallojen hinnat. Kivaa yhdistelyä, mutta tietämättä olisi voinut hämmentää.

Aamulla lukaisin Mansen Muijien blogikirjoituksen ravintolasta, joten tiesin jo vähän, mitä odottaa. Iltaan tuntui olevan pitkä aika märkä lapanen naamalla, mutta ilta tuli kuitenkin.

Oletin, että jono olisi melkoinen, mutta sitä se ei ollut. Pääsimme suoraan sisälle ja tilaamaan. Myönnettäköön, että odotin hieman vastaanottavaisempaa otetta, mutta ymmärrän, että henkilökunnalla alkoi olla tunteja takana. Poikasemme tuli huomioitua mukavasti, kun hän sai tassuunsa pienen pehmopichatsun (miten lie kirjoitetaan) kotiinviemisiksi. Unikaverihan siitä tuli ja PIM, Hans Välimäki vilkutuksineen ja oransseine pipoineen on lapsen muistoissa pitkään. Sopii.

Ovella oli joku ruokalista, mutten oikein tiennyt, mitä tilata. Sushia saa Masusta muutenkin ja monesta muustakin paikasta…. vaikka myönnettäköön, olisin voinut Hans Välimäen veivaamat pallerot maistellakin. Akseli Herleviltä pääsin kysymään, mitä hän kolmen koplallemme suosittelisi. Ramenia ja tsappantsuppaa (ei mitään hajua mikä se nimi oli, vaikka kysyinkin toistamiseenkin). Niitä sitten tuli. Kaksi annosta villiporolla höystettyä ramenia ja yksi reilumpi annos sitä toista, jossa oli leivitettyä kanaa salaattipedillä, majoneesilla ja toisella soosilla. Kaikki tämä reilu 20 €, ei paha hei!

Tällä kertaa take away toimi mainiosti, siis kun yleensä mukaanottoon vertaan. Kotimatka kesti helposti yli puoli tuntia, mutta ramenit olivat suorastaan kuumia, toinenkin ruoka vielä lämpimähköä. Se oli kuin olikin hyvää vielä kotonakin. Ja sanokaa mitä vain, mutta onhan se tällaselle tavalliselle ihmiselle hienoa nähdä kun Välimäki taiteilee sushia ja Herlevi lappaa ramenia kippoon. Arvostan kokemusta.

Leivitetty kana salaattipedillä oli kuoreltaan erittäin rapeaa, majoneesi ja soosi pehmensivät sitä kivasti. Salaattina oli kiinankaalia, joka sekin oli maukasta. Jäljitin maun tuoreeseen korianteriin, mutta jos niin oli, niin kylläpä pienellä saa kiinankaalinkin maistumaan. Muuten en kyllä sano, että kyseessä olisi yksinkertainen ruoka. Maut olivat kertakaikkiaan kohillaan ja ruoka oli ihanaa.

Oletin, että ramen olisi ollut keittoisampaa, että siinä olisi ollut lientäkin, mutta ruokaisaa se oli voi hyvänen aika. Nuudelia oli paljon, mutta toisin kuin olettamus nuudelista, tämä maistui. Miten hyvältä voi nuudeli maistuakaan. Maut olivat selkeitä ja tulisuutta juuri sopivasti. Poroa oli yksi järeämpi pala, joka suorastaan suli suuhun, sekä pienempää murusta.

Kehuinko tarpeeksi? No mitä sitä muuta voi, jos on saanut kokea ylenpalttisen ihanan ruokakokemuksen. Olisiko niin, että olisi puraissut palan taivasta?

Ravintola: Pop up Noodle & Sushibar
Missä: Hämeenkatu 3, keskusta, Tampere
Palvelu: Ok, odotin enemmän.
Tykkäsinkö: Ihan kybällä.
Oliko kallis: Ei todellakaan ollut. Laatu meni hinnan ohi että heilahti.
Menisinkö uudestaan: Voi kunpa voisinkin. Toivottavasti tästä pop upista tulee uusinta.
Montako tähteä kokonaisuudelle annan: 5 (ruoille 5, ravintolassa käynnille vähän alle)
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 4 (kanalle 5, ramenille 4)
Poikasen tähdet kokonaisuudelle: 4,5 (kanalle 5, ramenille 4)