Tuli satumainen tilaisuus mennä eläviin kuviin. Kaikki, mitä olisi pitänyt mennä katsomaan, olivat jo menneet (siis pois ohjelmistosta) ja ainoa kriteeri valintaan oli, että elokuvan piti alkaa klo 17-18 ja loppua ennen klo 20. Loppukilpaan valikoituivat suomalainen Viikossa aikuiseksi ja ruotsalainen mainetta ja palkintoja niittänyt Turisti. Frankriken alepille siis ja alamäkihiihtoa, voittajaksi selvisi Ruben Östlundin ohjaama Turisti, alkuperäiseltä nimeltään Force Majeure. Oliko kumpikaan niistä sen sopivampi elokuvalle, en osaa sanoa, olisin nimennyt toisin.

Näin jossain mainoskuvan leffasta. Sitten joku kehui sitä facebookissa. Finnkino mainitsee genreksi komedia ja draama, sopivaa perjantaikatsottavaa siis. Mainoskuvassa perhe nauttii lounasta terassilla ja sitten tulee kauhea lumivyöry eli lavin ruotsalaisittain, avalnche englantilaisittain. Kuva, kuten elokuvan trailerikin antoivat minulle elokuvasta vähän eri käsityksen, kuin mitä se sitten oli…

Ruotsalaisperhe on lähtenyt Ranskaan viettämään laskettelulomaa. Perheeseen kuuluu kaunis äiskä, komea iskä, tyttö ja poika, kuinkas muutenkaan, kun Ruotsista tullaan. Perheen isä on omistanut elämänsä työlle, mutta tällä lomalla on tarkoitus antaa aikaa perheelle – ainakin vaimon mukaan. Ollaan alpeilla mahtavissa maisemissa ja lasketellaan. Lapsia vähän vituttaa, mutta eikös niitä aina?

Elokuva kertoo viidestä päivästä, joiden aikana tapahtuu paljon. Tai vähän. Kuvaus on hienoa, maisemat ovat hienot, tarina on mielenkiintoinen ja täysin erilainen mitä kuvittelin. Ihmiskuvaukset ja roolivalinnat osuvat nappiin. En tunne näyttelijöistä ainuttakaan ja ehkä sekin auttaa toden tunnun luomisessa. Kaikki lapsia myöten ovat aitoja – kuin dokumenttia katsoisi.

Kaksituntinen elokuva tuntuu välillä vähän pitkältä, mutta pitää otteessaan. Leffaseura sanoi, että kaikki lihakset ovat kipeänä katsomisen jälkeen. Mieliala elokuvan jälkeen on hämmentynyt ja kotiin päästyä melankolinen. Onko se komedia vai draama? Kai siinä hetkensä komedianakin oli, mutta minä näin sen aika raskaana. Ei mikään ensitreffielokuva.

Tarina on saatu esitettyä hyvin, kun katsoja monta kertaa keksii, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta sitä ei tapahdukaan. Moni kohtaus oli tehty niin hienosti, että myötävaivaantuneisuuden vuoksi olisi ollut helpompi vajota penkin alle kuin katsoa. Elokuvasta on hirvittävän vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Elokuvaseura kuvasi Turistia yhdellä sanalla: yllättävä. Tämä elokuva ei selvästikään mene yhdellä puraisulla, vaan sitä täytyy vielä fundeerata.

Kysymykseen, kannattaako mennä katsomaan, vastaan että ilman muuta.