Kuinkahan vanha mahdoin olla? Yläasteella kai (ja voi veikkoset, siitä on aikaa juu) kun kaveri vei minut ulos syömään. Aiemmin olin ollut vain perheen kanssa ja tämä vei minut Punjabiin kebabille. En tiedä, mitä odotin, mutta jotain hienoa. Kokemus oli aika karu eikä makukaan maailmaani sopiva.

Nyt on toisin. Aion aloittaa huomenna sen verran tyrmäävän dieetin, että voin tästä eteenpäin (niin kauan kuin jaksan) vain haaveilla herkkuruoista ja kirjoitella aiemmista ravintolakokemuksista vesi kielellä ja juoda proteiinipirtelöä. Ja luulla pureksivani. Edellä mainitusta johtuen sain valita tänään niin sanotun viimeisen aterian. Päädyin Punjabiin ja sieltä noutomalliseen, perinteiseen pitakebabiin.

Mikä tekee Pujabista erilaisen kuin muista? Kastikkeetko? Niin kai. Kaikki muut kebabit muistuttavat jotenkin toisiaan, mutta Punjabissa maku on erilainen. Ei haittaa, vaikka leipä on kotiin tullessa vettynyt ja viileä, maku on kuitenkin tallella. Kebablihat pohjalla ja salaatti pinnalla. Salaattia toivoisi aina olevan hiukan enemmän, mutta toisaalta on ihanaa syödä lopuksi pelkkää lihaa ja vettynyttä leipää. Hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

Punjab on ollut samalla sijainnilla jo vuodesta 1987. Ovatko omistajat samat kuin aina, en tiedä. Itse en käynyt tänään sisällä, mutta viimeksi kun kävin, henkilökunta tuntui jotenkin eriltä kuin viimeksi. Palvelu tänään oli kuulemma ihan okej, mielestäni se on aina ollut tylyn asiallista ilman enempiä hymyjä.

Ehkä osa viehätyksestä on muistot nuoruudesta kun kebabiloita ei ollut joka nurkassa. Ehkä osa siitä, että Punjabissa on syöty ekat kebat, niin siksi sen kebabit maistuvat ainoilta oikeilta. Tiedä häntä. Onnea ja menestystä!

Ravintola: Punjab Kebab
Missä: Kirkkokatu 10, keskusta, Tampere
Palvelu: Vähäsanaista.
Tykkäsinkö: Hyvin pitkälti aina.
Oliko kallis: Kaksi pitakebabia mukaan 15 €.
Menisinkö uudestaan: Kyllä vain.
Montako pitaa annan, jos 1=huono ja 5=hyvä: 5
Seuralaisen pitat: 3,5