Edelliseen kirjoitukseen tohkeissani kirjoitin jommin kummin, ennen kuin kuuklasin sen Oikeinkirjoitusohjeita news-kirjoittajille ja web-sivujen ylläpitäjille -sivulta. Sitten kirjoitin sen yhteen. Sieltäpä sitten absorboimaan tietoa oikeinkirjoituksesta.

Tosiasiahan on se, että viilailen itsekin pilkkuja. Muiden kirjoituksista. Omiaan voikin sitten katsoa vaaleanpunaisemmin lasein. Kirjoitan pitkälti siten kuin puhun. Osan selkeistä kielioppivirheistä teen kirjoittaessani tieten ja tahallani, osan tahattomasti. Tottahan se on, että ylioppilaskirjoituksista on aikaa vierähtänyt, no, tovi. Ei silloin ollut koulussa kuin yksi tietokone eikä kellään mitään sähköposteja. Kaikki tehtiin hissuksemmin, taiten ja käsin.

Sittemmin on tullut netti ja tekstiviesti ja ennalta-arvaava tekstinsyöttö ja pirun pienet puhelinnappulat, joilla ei mitenkään voi kirjoittaa oikein. Olen alkanut sallia itselleni huonompaa kieltä, enemmän kirjoitusvirheitä, kaksi pistettä kolmen sijaan, isolla kirjoitetun sanan ilman väliä heti toisen perään, joskus jopa pienellä kirjaimella alkavan lauseen. Ja kas, siinä samalla kielioppi katoaa ja täytyy miettiä, tuleeko pilkku ettäjottakoskakunjosvaikan eteen vai ei ja onko yhdyssana yhdyssana vai yhdys sana.

Yritä tässä sitten.

On se netti yhden hyvänkin tuonut ja se on se, ettei tarvitse kaivaa sanakirjaa esille. Voi mennä vaikka Kielitoimiston sanakirjaan tai Kielikellon arkistoon. Siinäpä piristettä oman kielen ja kieliopin unohtamisesta johtuviin synkkiin iltoihin.