Avainsanat

,

Jokainen 1968 vuoden jälkeen syntynyt ja joku vieläkin vanhempi on pelannut koko lapsuutensa Kimbleä. Hirveä vale. Minä en ole pelannut (kuin jonkun hassun kerran) ja eilisen kokeilun jälkeen olen vakuuttunut, etten pelaa vastakaan.

Mikä peli se sellainen on, missä vai kutosella saa lähteä liikkeelle ja kun noin sadan ykkösen ja kolmosen jälkeen pääsee eteenpäin, tulee kaveri ja syö ja palauttaa lähtökuoppiin? Sitten alkaa se saakelinmoinen naksutus alusta. Ei se mitään ala. Se vain jatkuu ja jatkuu.

Vauhdikasta peliä.

Vauhdikasta peliä.

Ja mihin se peli päättyy? Siihen, että omat nappulat ovat kiertäneet kehän ympäri ja pääsevät kotiin tasaluvuilla. TASALUVUILLA! Kyllä täytyy perille päästä kunhan saa jonkun numeron joka ylittää sen vaadittavan luvun.

Lavastettu tilanne, jossa yksi punainen on päässyt liikkeelle.

Lavastettu tilanne, jossa yksi punainen on päässyt liikkeelle.

Ja että pelataan loppuun asti. Ettei riitä että yksi voittaa ja sitten mennään saunaan/oluelle/jääkaapille, vaan kaikkien täytyy naksutella itsensä koko kierros ympäri ja kotiin tasaluvuilla. Kyllä siinä kärsivällisyys kasvaa.

Josko jotain postitiivistakin, niin Kimble on suomalainen peli, jonka parissa ilmeisesti hyvin usea suomalainen lapsi on varttunut. Helppo peli, jossa on helpot säännöt. Lapsikin sen ymmärtää, minä en.

Peli: Kimble
Mistä: Lapsen kaapista
Vaikeusaste: Helppo.
Säännöt: Helpot
Pelin kesto: Sanovat 20-40 min. Sanon: koko elämän.
Monelleko pelaajalle: 2-4.
Pelaisinko uudestaan: Kyllä varmaan kuitenkin kaikesta huolimatta.