Avainsanat

, ,

Wave after wave… Korkkarit kattoon, tää ilta on meille… Beibi, räjäytä mut tässä, beibi, aamuhämärässä… Kuinka Edenistä autioituu maa, josta ei tietkään johda mihinkään… Kappaleet kuulostivat alkuunsa valtavan hyviltä, mutta nyt tekee mieli vaihtaa kanavaa kun ne soivat.

Automatkaan kuluu aamuisin ja iltaisin noin puoli tuntia suuntaansa. Kuuntelen pääosin ”täällä puhu musiikki”-Radio Aaltoa, jossa tuo heidän mainostamansa puhe pahasti toistaa itseään. Kuulotutkimukseni mukaan juurikin tuo Mr Probzin Wave After Wave, ei enää kovinkaan uusi kappale, soi radiossa lähes joka kerta kun olen autossa. Keskiviikkona autoilun väliä oli kolme tuntia ja Wavethan siellä Aallolla soivat molemmilla kerroilla.

Koko viime viikon samaisella radioasemalla mainostettiin Radio Aallon eturivin keikkaa, jossa esiintyy Kaija Koo. Aloin jo voida fyysisestikin pahoin, kun ”Korkkarit kattoon, tää ilta on meileee-e”-mainospätkä pyörähti käyntiin. Odotin maanantaita kuin kuuta nousevaa, että saisivat keikkansa pidettyä ja jättäisivät kuulijan rauhaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Nyt mainostavat Kaija Koon Areenakeikkaa samalla ”Korkkarit kattoon, tää ilta on meilleeee-e”-rallatuksella, MUTTA bonuksena siihen perään mainostetaan Juha Tapion jäähallikeikkaa kenties kaikkien aikojen pahimman renkutuksen kertisäkeellä ”Mä tykkään susta niin että halkeen!” Molempiin konsertteihin on muutamia viikkoja aikaa. Täytyy ehkä vaihtaa kokonaan kanavaa.

Miksi, voi miksi hyvät laulut pitää tappaa puhki kuluttamisella? Eikö maailmassa ole riittävästi lauluja? Kiinnostaisi tietää, kuuntelevatko radio-ohjelmain tuottajat koskaan itse omaa kanavaansa yli tuntia kerrallaan ja monena päivänä peräkkäin.

Että korkkarit kattoon vaan, mä tykkään susta niin että halkeen!