Elämäni tarkoitus on onnellisuus. Onnellisuus syntyy elämän hyvien ja huonojen hetkien sopivasta tasapainosta. Osaan niistä hyvistä hetkistä kuuluu vahvasti kulttuuri ja hyvä ruoka. Google ei tunnista sanaa kulttulinarismi. Minä tunnistan. Minä olen kulttulinaristi.

Mitä on kulttuuri? Sehän on melkein mitä vain. Se on teatteria, sirkusta, taidetta, elokuvaa ja museoita. Se on kirjallisuutta, käsityötä, televisio- ja radio-ohjemia, konsertteja ja musiikkia yleensäkin. Olenko jo nähnyt parhaan teatteriesityksen ikinä vai onko se vasta tulossa? Onko paras kirja jo luettu vai enkö ole sitä vielä löytänyt?

Rakastan teatteria. Oliko vahvasti sanottu? Rakastan kai kuitenkin. Haluaisin nähdä ja kokea enemmän. Jossain kaukana nuoruudessani oli vuosi, jolloin kävin teatterissa useita kymmeniä kertoja. Oi sitä aikaa, olin koululainen ja perheetön, liput eivät olleet kalliita ja aikaa oli paljon. Nykyään teatterissa käyminen rajoittuu muutamaan kertaan vuodessa, koska ei oo aikaa, ei oo rahhaa, ei oo milloin mitäkin. Osaan sanoa tästä lonkalta kaksi, vaikka on niitä ollut paljon enemmänkin, vaikuttavinta teatteriesitystä ikinä. Toinen oli muistaakseni vuonna 1996 Lahdessa ensiesityksensä saanut Tähtiyö ja toinen Tampereen Teatterikesässä näkemäni Angels in America, joka kesti monen monta tuntia. Kahdeksan tuntia taukoineen, mikäli oikein muistan. Musiikillisesti yksi hienoimpia tapauksia teatterissa on ollut nuorena näkemäni Kuka sytyttäisi tähdet, jossa Tiina Weckströn esitti Eva Dahlgrenin lauluja. Rakastuin molempiin, Tiinaan ja Evaan. Osaan sanoa vain kaksi… heti tulee mieleen niin monta hienoa esitystä vuosien varrelta. Sama pätee konsertteihin, elokuviin, televisiosarjoihin, kirjoihin. Kaikkeen. Ehkä joskus listaan kaikkea näkemääni ja kokemaani.

Mitä on kulinarismi? Wikipedia sanoo, että se on hyvän ruoan ja juoman arvojen vaalimista. Sanakirja sanoo, että se tarkoittaa herkuttelua ja ruoasta nautiskelua. Se sanoo myös, että kulinarismi rimmaa seuraavien sanojen kanssa: antimilitarismi, barbarismi, militarismi, monetarismi, parlamentarismi jne.

Kyllä olisi entisajan ihminen (lukuunottamatta antiikin syöminkejä) ihmetellyt nykyajan ruoasta nautiskelua. Ei ole ruoka enää vain ravinnoksi, vaan ateria on oltava elämys. Tämä pätee myös omaan elämääni. Normaali arkiruoka tuppaa unohtumaan kun ruoan tulisi aina olla erityisen hyvää, maukasta ja mielenkiintoista. Se on vähän työlästä. Toisaalta taas kun taitoa karttuu, se asettaa ravintolaruoalle suurempia odotuksia. Jos pihvi maksaa 30 euroa, niin sen on oltava jo melkoisen hyvää. Liian useasti tulee ravintolassa ruokailun jälkeen todettua, että itse olisi tehnyt parempaa. Tietysti arvonsa on annettava myös sille hetkelle, jolloin ruokaa ei tarvitse laittaa itse, voi vain listalta valita. Parhaat ja kalleimmat pihvini olen syönyt Stefan’s Steakhousessa raakana, upeimman illalliselämyksen olen kokenut Dinner in the Skyssa menneenä kesänä.

Mitä on kulttulinarismi? Se on kulttuurista ja ruoasta nauttimista. Se on jotain, missä nämä yhdistyvät. Se on reissuja ja reissailua, koska niihin kuuluvat nuo molemmat. Enemmän siitä tässä blogissa, jossa arvostetaan ja arvostellaan makuja, kokemuksia ja elämyksiä. Tervetuloa kulttulinarismin äärelle!